hei,

Kun riittävän kauan olen katsellut tätä kaikkea niin yht äkkiä onkin olo ettei ole mitään sanottavaa.

Huomenna on talvipäivän seisauspäivä ja menen päivällä Niilille piknikille pariksi tunniksi.

Siitä voin jonkun kuvankin irrotella jos hyvin käy.

 

Paljon olisi itsekritiikin aihetta koskien omia reaktioitani, ärtymystäni ja viihtymättömyyttäni.

Moni asia, erityisesti sosiaalisen elämän kuvio aukeaa näkyväksi vasta 10 vuoden perspektiivillä.

Jotkut asiat aiheuttavat jopa pahan olon. Arvelen, että onkohan sukulaisavioliitoissa ehkä kyse

siitä, että suvun maiden jakoa vältetään sillä keinoin ajattelematta, että moinen saattaa aiheuttaa

vakavan geenirappeutuman suvussa. On tosirankkaa nähdä lapsia, jotka lähtevät ponnistamaan elämäänsä näistä lähtökohdista.  Näitähän ei ole kai ole kummemmin tutkittu, että voisin esittää muuta kuin arveluni.