"Ken on kerran juonut Niilin vettä, hän kaipaa Niilin luokse takaisin. Hänen janoaan ei tyydytä mikään muu mainen vesi. Ken Thebassa on kerran syntynyt, hän kaipaa Thebaan takaisin, sillä ei ole maan päällä toista kaupunkia,Theban kaltaista. Ken on kujan varrella syntynyt, hän kaipaa kujalle takaisin, seetripuupalatsista hän kaipaa takaisin savimajaan, myrhan ja hyvien voiteiden tuoksusta hän kaipaa lantatulen ja öljyssä paistettujen kalojen käryyn." kirjoittaa Mika Waltari totuuksia Sinuhessaan. 

Aina kesäksi tänne Suomeen palatessa tulee eteen asioita/ihmisiä jotka asettavat sellaisen peilin eteen jossa on kysymys : miksi sinne Egyptiin vielä täytyy mennä. Väistämättä vastaus on jokaiselle hyvin henkilökohtainen. Olen kuullut paljon toisten selityksiä ja perusteluja ja miettinyt myös omiani.

Muinaista vetovoimaa

Egyptin erityislaatu on sen hyvin pitkässä historiassa. Siellä on kulttuurimme syviä juuria tutkittavaksi kiinnostuneelle. Näkökulma voi olla historiallinen, taiteellinen,kulttuurinen tai esoteerinen ja parhaimmillaan kaikkia näitä yhdessä. Kun tähän antautuu ei yksi talvi ole kovinkaan huomattavan pitkä aika päästä eteenpäin. Itseasiassa kyse on hyvin loputtomasta työsarasta,joka kutsuu uudelleen ja uudelleen.

Lämmintä yhteisöllistä seniorielämää

 Paljon kuulen niistä kokemuksista, jotka kertovat seniori-ikäisen saamasta arvostuksesta ja kohtelusta maassa,jossa ihmiset huolehtivat toisistaan ja vieraistaankin lämpimästi ja vilpittömästi. Kun seniorina pienillä eläketuloilla pyrkii pärjäilemään elämässä niin maan hintataso tukee arjesta selviytymistä. Kuulut aina joukkoon,etkä ole vanhuuden tähden hyllytettynä elämästä.

Haasteena on oppia ymmärtämään hyvin erilaista  arvomaailmaa

Päivittäisiin rukouskutsuihinsa vastaava kansa elää mutkattoman elävästi uskontonsa henkistä arkea hyvin eri tyyliin kuin täällä maallistuneessa Suomessa. Pyhän kirjan ja sen kielen poissulkeminen on välttämätöntä ulkomaalaiselle, joka ei niistä mitään ymmärrä. Siirtomaavalta Englanti jätti sinne kielensä jolla selvitä paikallisten kanssa ja sekin toimii hyvin vaikka maassa on paljon luku- ja kirjoitustaidottomia mitään kieltä osaamattomia kansalaisia ja matkailijoitakin.

Talviaurinko kutsuu monia. Onhan se kiva kun voi tammi-helmikuussa istuttaa puutarhaa ja kasvimaata ja odotella jo maaliskuussa kasvun alkua. huhtikuussa Suomeen palatessa tulee kuin kuolleiden valtakuntaan. Luonnossa ei näe vielä mitään elävää, maa on paljon jäässä vielä ja puut mustia rankoja. Mutta toukokuu on ihana kun kaikki herää hiljalleen ja syntymäpäiväni korvalla loppukuussa alkaa jo olla kukkia ja paljon vihreää. Toukokuu on Suomen paras kuukausi. Lämpö ja valo lisääntyvät  sekä luonto herää.