A

Nyt täällä landella on suut makeana

Sokeriruoko on köyhänkin herkku. Nyt on lasten ja muidenkin sokeriherkkusuiden toiveiden aika. Lyhyt ruokosadon korjuuaika nostaa isonkin miehen lapsuusmuistot pintaan kun edessä on sokeriruokonvarsi valmiina järsittäväksi. Isoisä ja lapsenlapsi imeskelevät yhdessä tyytyväisenä sylikkäin makeaa ruokonestettä suoraan pellolta tulevasta varresta. Talomme päädystä 2 metrin päässä on sokeriruokojunan kiskot ja  juna kolistaa korvan juuressa monta kertaa vuorokaudessa, yölläkin. Tavara kuljetetaan suoraan pellolta   30 tunnin kuluessa  keräämisestä  jatkojalostukseen 20 km päässä olevaan sokeritehtaaseen muutoin se pilaantuu.  Sadonkorjuusesonki ei ole pitkä. Toukokuun alkuun mennessä on sato korjattu ja jäänteet pelloilla poltettu.  Ruoko kasvaa samoilla sijoillaan hyvin neljä vuotta, koska uusi kasvu alkaa varren palasista. Viime vuosina on oivallettu, että nopeampikasvuisen pavun joukkoon istuttaminen on hyväksi molemmille lajikkeille.

Appelsiinien satokausi sattuu samoihin aikoihin. Ovat täällä keksineet herkkujuoman, jossa sekoitetaan puristetta ruokon varresta ja mukaan laitetaan tuoretta mehua  appelsiinista. Juoma  maistuu aivan mainiolta. Osa viljelymaasta on käyttämättä koska tien varsien tuntumaan  on viljelykielto rikollisuuden kitkemiseksi. Kasvi tarjoaisi liian hyvän pakenemistien ja suojan maantierosvoille.   Tämä on jo toinen viljelys, jonka korjuuta pääsen seuraamaan läheltä. Syksyllä korjattiin taatelisatoa ja siivottiin palmu uuden sadon alkuun saattamiseksi ja nyt on sokeriruokon sadon vuoro. Siitä on nykyisin ylitarjontaakin ja tuohan sokerirunsaus tietenkin omia terveyshaittojaankin kansan terveydelle.