SOTE,SOTE,

Kyl niin pal mietityttää – 

Täältä kaukaa katsoen ja yle Areenaa pyörittäen saan kuvan ”hyvinvointiyhteiskunnasta”, jossa aikuisten ja serioriksi kerinneiden elämän rajoja piirtää huoli omista vanhemmista ja lastenlapsista. Sosiaalitoimistot, hallintotuomioistuimet, vanhuspalvelut  työllistävät itseään ottamalla päätöksenteon itselleen toisten asioissa isommin kuuntelematta kuuskymppisten omia tarpeita elämään. Yksi tuttavani on yrittänyt päästä matkalle tänne joulukuusta lähtien mutta pienen lapsenlapsen sijoituskotiratkaisu pyörii  sosiaalitoimiston rattaissa niin, että mummin on elettävä  byrokratian ehdoilla kiltisti tai viedään se viimeinenkin lapsenlapsen valvottu  tapaamisoikeus, jonka virkaa tekevä määräaikainen sossuvirkailija mummille ”hyvänhyvyyttään” määräsi.

Joskus hyvinvointivaltion virkamiehet käyttävät hyväkseen kiintymystä sukulaisten kesken ja tekevät oman työnsä helpottamiseksi aikuisia sukulaisten elämää pompottavia ratkaisuja kuulematta heidän mielipiteitään.

Olen alkanut epäillä koko systeemiä jota kutsutaan ”pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi”  Tämä jo kuin tabuksi muuttunut mantra poliitikkojen puheissa ei tarkoita ehkä mitään. Varoja sen ylläpitämiseen oikeasti ei ole ja arkinen toiminta on järkevästi mahdotonta. Jostain ne isot rahat kuitenkin löytyvät kun maksellaan hoitokorvauksia sijoituslapsien hoidosta ja vanhusten hoivakodeista. Ne rahat menevät ”johonkin” niin, että ei ole varaa kuljettaa lasta/vanhusta  sukulaisia tapaamaan. Sukulaiset kelpaavat kyllä maksamaan.   Seniori on monessa tarpeen mutta oikeuksia ei  välttämättä ole. Työelämään ollaan seniorit kiinnittämässä entistä pidempään eläkeikäratkaisulla. Kuka omaishoitaa kun työelämästä ei pääsekään pois jos sinne on joskus  päässyt.

Yhteiskunta on niin maallistunut, että raha on tärkein tekijä tuon kaiken pyörityksessä. Vapaaehtoistyö, pyytettömyys ja yhteisvastuu on hyvinkin vierasta tuossa kaupallistuneessa ja hinnoittelevassa arvomaailmassa kaikilla osapuolilla. Elämä nostaa tilanteet ratkaistavaksi ja keinot ovat aina arvomaailman mukaiset.

 

Täällä missä juurikin kaikki ajatellaan pyhän Kirjan välittämänä on monia muitakin ideoita kuin rahalle rakentaminen vaikka sen puutekin  on mukana kaikessa. Uudessa Gurnan kylässä toimii sairaala käytännössä vapaaehtoisasiantuntemuksen varassa. Kairolaiset asiantuntijat viikottain vierailevat omaehtoisesti pitämässä vastaanottoa hyvin edullisesti. Mallin esimerkillään loi Kairon Al Ahzar –moskeijan korkein opettaja Ahmed El Tayeb. Hän on Gurnasta kotoisin ja käy viikottain perhettä tapaamassa sekä auttaa ihmisiä kaiken aikansa täällä. Minullekin kävi hyvin kun sain tällaisen hammaslääkärin toimittamat sillat suuhuni joita en olisi Suomessa kyennyt hankkimaan ollenkaan. Toinen tehtiin rikkoutuneen suomalaisen tilalle.

Perhe on todellinen soteratkaisu myös. Ketään ei jätetä. Pyyteettömyys perheessä on huomattavassa asemassa. Auttaminen on itsestään selvää. Kutsun ystävääni omaishoitajakseni. Hän auttaa minua aivan kaikessa päivittäin. Tunnen kuuluvani perheeseen en kuitenkaan kahlittuna.