kolumni kaarina-lehti helmikuu 2012
Sain mahdollisuuden lähteä mukaan kun Luxorin Punainen Puolikuu –järjestön
ja paikallisen Rotary International-osaston  hyväntekeväisyyshankkeessa jaettiin
villahuopia, kuivaruokaa ja seteleitäkin  köyhässä kylässä asuville perheille ja
vanhuksille. Onhan jo talviaika ja vilpoinen ilma auringon laskettua illalla. Siinä moni
kyläläinen jäi ihmettelemään tilannetta kun yht´äkkiä valkoinen pikkubussi pysähtyi kohdalle ja hetken kuluttua kädessä oli vilttipaketti ja toisessa seteli ja kassillinen ruokaa.
Hyvin jo korkeaan ikään ehtinyt nainen oli kyykistynyt aurinkoon talon lämmintä ulkoseinää vasten Hän kipaisi hypähtäen jaloilleen kun näki, että hänellekin tuotiin huopa. Ihastelin hänen ketteryyttään kun sain seurata tilannetta.
Ystävättärelläni Carolalla oli mukanaan Suomesta kassillinen pikkulasten vaatteita.
Pieni tyttö, joka kertoi nimekseen Fatima, kysyi Carolalta, että olisiko hänellekin jotain. Carola selitti, että on vain vauvojen kokoja. Fatima pyörähti päättäväisesti ympäri kannoillaan ja hetken kuluttua seisoi hän  Carolan edessä vauva sylissään, löytyykö nyt jotain.
Ja löytyi, lämmin käsinkudottu valkoinen villatakki sopi pikkuveljelle ja Fatimakin
tuli iloiseksi.
Pääsin myös mukaan koptiortodoksisen kirkon poikakotiin kylään kun suomalainen Nippe antoi pojille vanhan kolauksesta kärsineen tietokoneensa korjattavaksi ja sitten heidän käyttöönsä. Poikakoti on jo suomalaisten pitkäaikainen ystävyys- ja avustuskohde täällä. Matkaopas Niilin Veli on käynnistänyt  isojakin keräyksiä
vuosien varrella poikien hyväksi. Pojat kiittävät laulamalla suomeksi Velin opettamia
lauluja. ”Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu……..” ”  ja pienet sammakot……”
 
 

Punaisen Puolikuun  Eman AbuNaga  (vas.) ja Rotary  Internationalin Amany Emeel
lähdössä jakamaan huopia lapsille ja vanhuksille Luxorin lähikyliin.