Pitkäperjantaiyö hiekalla täydenkuun alla
 
Vielä ennen kotiinlähtöä Egyptin talvesta Suomeen oli
ohjelmassa egyptiläis-suomalaisen musiikkisillan konsertit
Kairon oopperassa. Suomalaisten palattua Suomeen oli
vielä hieno retki tiedossa erämaahan ja keitaalle noin 100 km
Kairosta. Se alue Afrikkaa ja Saharaa on ollut joskus 200 miljoonaa vuotta
sitten ollut osa valtamerta ja pieneliökoostumukseltaan valaille suotuisaa elinaluetta.
Nyt tämä Wadi el Rayan  on yksi maailman luontoperintökohteita paikalleen kuolleiden
valaiden runkoineen, joita saattoi käydä tutkimassa  40 asteen  aikaasaamien
hikipisaroiden valuessa otsalla. Pehmeässä hiekassa kävelykin jo on melko uuvuttavaa.


Land Cruiserin kuljettaja ja retkioppaamme olivat rakentaneet leirin tulevaa yötä varten
valastutkimusten aikana alueen hiekkakivimuodostelmien suojaan ja kuljettaja kokkasi
kanaillallista leirissä tottuneesti. Aavikkoketut juoksentelivat ravintoa etsimässä, neljä
niitä taisi päivystää leirimme luona koko yön.
Leirissä oli lämmin nukkua ja pitkään katselin täysikuuta ennen kuin uni tarttui silmään.
Hiekkapöly ja ehkä Kairon saaste yhdessä himmensivät tähdet taivaalla. Joskus aiemmin
tähtimatto on ollut taivaalla häikäisevän hieno kokemus kun yöllä on raottanut silmiä.
Nyt sai  huiskia pikkukettuja, jotka ihan melkein hiuksissa pyörivät rapistelemassa lähimpiä
kasseja. Ne olivat hauskoja , harmaita isokorvaisia toisaalta kesyjä, toisaalta säikkyjä
mieleenpainuvia  pikkukavereita. 
Paluu Kairoon ja lento Suomeen  antoivat  vielä aikaa sulatella hienoja kokemuksia ennen kuin
lentokenttäbussi parkkeerasi Kaarinan pikavuoropysäkille. Sauna oli ensimmäisenä mielessä.