Siitä on kauan kun viimeksi kirjoitin, hukkasin jo yhden tekstin kun olen kadottanut rutiinit tämän blogin suhteen.

Kuvassa on sveitsiläisen naisen investoima kivan näköinen kerrostalo lähellä Niiliä.  Olen siihen hakeutunut kun siinä

yhdistyy muinaisuus luxorin temppelin ja Niilin kautta sekä paikallista tyyliä kevyempi ja modernimpi ideointi. Portista  oikealle yläviistoon on mun pienen kotini parveke. Talossa on 10 asuntoa suunnattuna enempi ulkomaalaisille lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi.

Ratkaisu on kompromissi kaikesta. Suomen vetovoimaa minulla madalsi paljon ne Turun tapahtumat. On kuin minua olisi puukotettu. Ikäiseni nainen kuoli omalle tutulle bussipysäkille kaarina-naantali fölitreitillä. Tämä horjutti perusturvallisuuttani  vaikka tapahtumahetkellä olinkin turvassa tässä Niilin rannalla.

Ali on turvallinen ja rakastavaa seuraa kun mua alkaa joku pelottamaan.

Siirikin lohduttaa minkä ehtii kun on kannoillani koko ajan

Onneksi on Siiri

0tsikkokuvassa on taiteilija  Muhammed El Tayebin, Brian Flynn in  sielukas maalaus, helmiä kalastamassa.

Sairaudet on selvästi vieneet kirjoitushaluja. Mitä niitä raportoimaan eikä oikein ne kulttuurin pienoiskuvat synny riittävän inspiroiviksi ja sisäinen sensuuri toimii sen suhteen mitä voi kirjoittaa. Enää ei mikään hämmästytä tarpeeksi.

No kerron. Alin suolesta poistettiin pahasti tulehtunut joku, imusolmuke tai joku adenooma. Nyt on nyvä mutta tommoset palaavat jonkun vuoden päästä yleensä. Onneksi nyt on hyvä. Itselläni on antiestrogeenikuuri ja seuraava TYKS käynti 11.6. 2018

keho se rapistuu pala palalta ja vanhuus se tulee. kaikille siihen liittyy jotain rämppää ja sopeutumista.