Muisteluita menneiltä Egyptin matkoiltani

Ensimmäinen matka

 Viikko Kairossa uuden vuoden kohdalla 1977. Opiskelijabudjetilla lähdimme neljän hengen porukassa matkaan. Yksi meistä oli matkaillut jo kaikkialla. Valittavaksi jäi kaksi arabikohdetta Kairo ja Agadir. Valitsimme Kairon. Budjettihotelli Horris oli majapaikkamme heinäkuun kadulla keskustassa. Nykyisin hyvin lähellä Ataban metroasemaa jota metroa ei silloin vielä ollut ollenkaan. Hotelliaamiaisen jälkeen viitoimme kadulta taksin ja teimme matkasopimuksen päivän ohjelmaksi. Omatoimisesti retkeilimme emmekä lainkaan osallistuneet matkatoimiston tarjontaan. Ehkä se auttaakin muistamaan paremmin kuin torkkuminen linja-autossa. Kohteinamme olivat mm. egyptiläinen museo, pyramidialue, Sakkaran porraspyramidin alue, Ibn Thulun moskeija, Sininen moskeija, ns. kuollut kaupunki (hautausmaa), Gesiran virkistysalue, Khan el Khalili –basaarit useaan kertaan, teatterikäynti,jossa esitettiin kreikkalaista klassikkoa Pedraa,leffassa käynti ja monia ruokapaikkoja. Yksi meistä oli hyvin ahdistunut syömisestä ja meillä meni melkein puolet päivästä paikan etsimiseen. Vain yhden muistan, joka oli melkein hotellin takapihalla. Se oli egyptiläinen kiinalainen Peking. Siellä se on vieläkin. Jossain söimme puuhiilillä grillattua kyyhkystä muistaisin. Minulle kahvi on niin tärkeää. Onneksi oli turkkilaista kahvia, joka  kyllä maistui. Joissain kahviloissa oli hyviä itämaisia leivonnaisiakin.

Mieleeni ei ole jäänyt, että olisin pannut merkille naisilla huiveja päässä niin kuin nykyisin poikkeuksetta on. Opiskelijan  maailmakuvaani  riepottivat kerjäävät lapset lähellä vanhaa Kairoa ja ihmisten kodit savikuopissa Sakkaraan johtavan tien reunassa ja lähellä Niilin suttuista kastelukanavaa. Kaupunki kasvoi jo tuolloin yli rajojensa. Hotellin 9:nnen kerroksen parvekkeelta näkyi koko saven ruskeanvärinen vanha Kairo minareetteineen. Yöllä oudolta tuntui autojen loputon tööttäävä meteli, joka ei tauonnut lainkaan. Kaupunki näkyi myös hienosti  kun hulluina kiipesimme yhteen minareettiin moskeijassa. Minua pelotti todella ja polveni hyytelönä minut talutti pieni mies sieltä alas. En uskonut selviäväni siitä. Mutta tässä ollaan monta kommellusta vielä sen jälkeenkin  läpikäyneenä. Toinen pelästyminen liittyi kävelyyn kuolleiden kaupungissa. Tunsin,että joku seuraa minua mutta lisäsin hermostuksissani kävely vauhtia ja olikin  iso helpotus kun tulimme kohtaan,josta saimme heti taksin.

Meni kauan,että palasin Egyptiin vaikka tykkäsin matkasta ja viihdyin maassa,joka haastoi pohtimaan monia asioita.

Toinen tärkeä matka,kiertomatka

Olin kihloissa ja elimme yhdessä melkein 10 vuotta Tapion kanssa. Itse suorittaessani opettajatutkintoa ratkoin niin, että vielä me lähdemme hänen kanssaan Egyptiin. Kun matkatoimiston esite kiertomatkasta tuli käsiini niin bongasin sen meille tuleva joululomana. Kai se oli  vuosi 1987.  Lähdimme Tapaninpäivänä Helsinkiin ja linja-auto kaatui ojaan matkalla. Hotellihuoneessa huomasin olevani ihan mustelmilla mutta en antanut sen haitata matkaan lähtöä aikaiseen seuraavana aamuna.

Aurinko oli laskenut kun tulimme Kairoon 10 vuotta edellistä matkaa myöhemmin. Tämä oli hyvin erilainen matkatoimiston tuotteistama juttu verrattuna edelliseen. Asuimme hyvissä hotellissa kuten Winter Palace Luxorissa ja Old Katarakt Assuanissa. Matkan aikana oli monta kohtaa,joissa tietoisuuteni joutui venyttämään vanhoja käsityksiään. Pyramideilla ajauduin ajan tuolle puolen. Oppaan puhe siitä,että tässä se Herodotoskin  seisoi ja ihmetteli näitä kivikolmioita puhutteli niin että jokin nyrjähti päässäni uuteen asentoon.. Kävimme Chefrenin pyramidissa. Suuri pyramidi oli suljettu tuolloin. ja Saccarassa härkien hautausmaa Serapeum oli aivan ällistyksen paikka. Sepä onkin nyt ollut remontissa ehkä 20 vuotta. Yöjuna vei Assuaniin ja kun pääsimme perille menimme Old Catarackt hotellin terassille jolta avautui taivaallisen  kaunis näköala.On yksi kolmesta hienoimmasta minun elämässäni. Se näkyi hotellihuoneenkin ikkunasta. Matka jatkui bussilla Luxoriin ja matkanvarren temppelit tutkittiin. Niissä, erityisesti Edfussa, minua alkoi puhutella Isis-Osiris-Horus –myytti enkä vielä tähän mennessä ole siitä toipunut. Luxorin ylellinen hotelliyö ja hevoskuljetus Karnakin temppeliin ovat  viimeiset muistoni tuolta matkalta. Sitten "pimenee", en muista mitään enempää. Tämä matka avasi minulle aivan uusia ulottuvuuksia vaikka olen siitä tullut tietoiseksi vasta jälkeenpäin. Tiesin kyllä, että matkani ei ollut viimeinen.

Niilin risteilyni vuonna 2000 oli kolmas ja käänteentekevä matkani. Sen  ja sen seurausten tähden kirjoitin kirjan kasvustani. Kultaisessa virrassa (Mediapinta)