Kirjoittaessaan Waltari egyptiläisessään palasi vanhaan Thebaan kun taas Mahfous elettyjen vuosiensa voimalla 1950 luvulla kirjoittaa kotikaupungistaan valottaen samalla maansa historiaa 1900-luvun hyvin elämyksellisesti.
Olen 10 vuotta kulkenut Waltarin egyptiläisen jalanjäljissä haltioituneena, jonka voit tarkemmin havaita nettisivuillani www.virrassa.net.
Nyt olen matkallani päässyt niin pitkälle,että maan uudempi historia alkaa olla kiinnostavaa kulttuurihistoriaa. Kairotrilogiassa niin kuin Kairon kartallakin vilahtelee jatkuvasti nimiä,jotka viittaavat historian vallankumouksellisiin muutostapahtumiin.
Mahfous syntyi I maailmansodan kynnyksellä jolloin oli voimassa sodan ajaksi annettu British Protectorate-sääntö = armeijan ja valtiontalouden brittikontrolli. Englanti oli jo 1882 sotilaallisesti valloittanut maan . Kun sota päättyi 11.11.1918 niin Brittihallinnon oli määrä päättyä mutta Suetzin kanavan hallitseminen oli liian houkuttelevaa ja protektoraatin kumoaminen unohdettiin.
Vasta 28.2.1922 julistettiin Egypti itsenäiseksi ja täysivaltaisksi valtioksi sitten 40-vuotisen siirtomaavaltakauden. Tuolloin toisellakymmenellä ollut Mahfous seurasi tapahtumia ilmeisen tarkkaan. Sen me voimme lukea hänen trilogin tarinoissaan ja henkilökohtaloissa. 19.4. 23 säädettiin uusi perustuslaki,jossa Egypti oli monarkia. Monarkiksi/kuninkaaksi tuli Farouk,joka oli hyvin brittimielinen hallitsija. Hän salli brittisotilaiden olemisen vielä Suetzilla, Aleksandriassa ja Kairossa.
Kaikki tapahtumat olivat tietenkin hyvin myllertävää aikaa ja egyptiläiset mielenosoituksin henkensä uhalla pyrkivät vapautumaan valloittajistaan. 1. vallankumous oli kuitenkin päätynyt 1979-1882 brittivaltaan maassa, josta lähtien vallakumousliike pysyi hengissä kansan keskuudessa.
Palatsikadussakin tutuksi tuleva huomattava vallakumousjohtaja tuolloin liberaalin Wafd-puolueen perustaja, sittemmin pääministerikin Saad Zaghlul Passa (1859 – 1927) Zaghlul keräytti 100 000 nimeä vapautuspyyntöadressiin ja kävi esittämässä sen Englannissa.
Koska vaikutuksia ei ollut niin tämä kansallinen herääminen johti lakkoihin mm. yliopistoissa joihin liittyi sivistyneistöä, lakimiehiä ja tuomareita. Saad Zaghlul kuljetettiin maanpakoon Maltalle 1919 maaliskuussa vuoteen 1921 saakka.
Hänet vietiin vielä maanpakoon uudelleen,josta hän palasi parlamenttivaaleihin 1924. Hänen perustamansa Wafd liberaalipuolue sai 90%:n enemmistön parlamenttiin eikä muu auttanut kuin pyytää tämän suurimman ja tehokkaimman poliittisen voiman puheenjohtaja ensimmäiseksi pääministeriksi muodostamaan hallitus.
Uuden hallituksen ensimmäinen uudistus oli koulu-uudistus jotta kaikki pääsisivät oppiin ilmaiseksi. Tärkeät olivat myös oikeuslaitosuudistus ja monet sosiaaliset reformit.
Ajat olivat kuitenkin vaikeat. Faruk kadehti SZ:n suurta kannatusta parlamentissa ja hankaloitti parhaansa mukaan hallituksen työtä. Maan liiketoiminta oli pitkälti ulkomaalaisessa omistuksessa. Ne joilla oli rahaa laittoivat sen maahan eikä teollisuuteen.Harbin Talat Harb Misr Group-yrityskokonaisuus on poikkeuksellinen egyptiläinen menestystarina ja Bank Misr perustettiin egyptiläisellä pääomalla.
Poliitikko ja kansantaloustieteilijä Muhammad Farid (20.1.1868- 15.11.1919) sai vaikutteita Marxilta, Engelsiltä ja heidän manifestistään ja hän kirjoitti kampanjakirjasen edistyspuolueen manifesti,joka painettiin 1912 USA:ssa. Mahfousin Palatsikadun mukaan hänkin oli karkotettuna maasta. Nykyisin hänen nimelleen on nimetty katu mm. Luxorissa ja Kairossa kaupungin keskustassa. Saad Zaghlul on nimeltään yksi Kairon vilkkaimmista metroasemista lähellä Tahrir-aukiota.
Tässä historiatiedon olen poiminut Jason Tompsonin kirjasta A history of Egypt from earliest times to present (2008) sekä ylen radio-ohjelmasta Arabikevään taustoista koskien Egyptin historiaa. Palaan historiaosuuteen trilogin jatkuessa jos lukiessa tulee herätteitä tarkentaa itselle tapahtumien historiakehystä.
Alla kuva Kairon keskustan Mohammed Farid -kadulle pension Roman parvekkeelta.
Kommentit