kirjoitan nyt tuoreeltaan tämän.

Olipa kampaajareissu. Olin tyhmä kun en pyytänyt Kikan Hassania viemään mua sinne tuttuun paikkaan lähellä asemakatua.

Siellä nyt vähän oli tajua leikkauksestakin. Oli naisia mukana tämän lännen  Hassanin kotitalosta, sisko ja veljen vaimo ja pikkuNaira

mukana kyläkampaajalla,jossa oli ehkä 10 lastakin mukana naisilla. 

Kauhistutti välillä. Ajattelin,että otan mitä annetaan vaikka koko tukka menisi, sehän kasvaa niin nopeasti takaisin. Olenhan Egyptissä landella.Tuli huivikin mieleen jos ihan julmasti käy.

ideoin,että 1cm kauttaaltaan pituudesta ja sit ohennusta,joka olikin ihan vieras työtapa.Onhan pitkistä hiuksista helppo ottaa 1 cm mutta lyhyen tukan muotoiluakin vaativa leikkaaminen on eri juttu. 

Nainen leikkasi niin,että rutisti käteensä aina nipun hiuksia ja sitten täräytti sentin poikki. Taakse tuli

selvä porras,joka voi kasvaessaan muuttua iloksikin.Osaisin itsekin paremmin jollei olisi ohennussakset jääneet Suomeen. Sen muistan kyllä tulevassa.Sitten vietiin kulmakarvat  ja kasvoille ja kaulaan levitettiin kuumaaparafiinia johon laitettiin pehmeät pyyhkeet päälle,että ihokarvat tarttuvat. Sitten ne repästiin pois,että teki kipeää.

Kaikki nauroivat sitä kun säikyin . Sitten laitettiin joku kiiltävä naamio joka hyytyi ja revittiin sekin irti.

Näin alkoi maaliskuu länsirannalla.