Illalla kymmen maissa kipitin jo viilenneessä illassa kotiin perheeni talosta,jossa päättyi sufi-ilta.

Jo traditiona perheen pää on pitänyt, että kaikki kynnelle kykenevät kutsutaan aterialle ja sufi-iltaan noin kuukauden päästä profeetta Muhammedin syntymäpäivästä.

Perheen naisväki oli työllistetty ruokapidoista monta päivää. Kävin pihalla ottamassa kuvan kun leipä nousi auringossa.

Kymmeniä leipiä leivottiin ja ihania pehmeitä ne olikinkun sain yhden tuoreeltaan uunista.

Itse iltaohjelmakin oli värikäs ja äänekäs vaikka en rohjennut kameraa ottaakaan esille. Ruokailin sukulaisnaisten joukossa. Sain erivapauden istua tuolilla ja syödä pöydän nurkalla kun muut piirissä istuivat lattialla, naiset mustissaan ja lapsia kymmenittäin. Menin syötyäni seuraamaan rukoustapahtumaa,joka käynnistyi vähitellen. Lopulta piirissä istui melkein sata miestä. Tunnin verran oli resitointia, teetä  ja kokoontumista yhteen. Lopuksi oli vaikuttava yli puolen tunnin  voimakas ja rytminen, osittain elehtivä  Allah stunttaus (jotkut niin sitä kutsuvat). Siinä seisottiin kahdessa rivissä  kasvokkain. Kumarrukset olivat nopeita ja isoja. Fyysiset rajoitteet otettiin huomioon siten, että ikääntyneemmät liikuttivat vain päätä. Veri kiersi hyvin ja heillä oli uskoisin "puhdas" olo ainakin,jotka aktiivisesti tekivät liikesarjaakin. Ja ääntä lähti sadasta miehestä melkoisesti. Lapsia inspiroi kumartelun tunnelma ja heitä kerääntyi omaksi rivikseen mukaan värikkääksi ryhmäksi. Itsellänikin sivussaistujana oli hyvä olo poistuessani kun osallistuneet vielä siirtyivät iltapalalle.

Leipää riitti näissä muistojuhlissa. 

​