Meteliä kaikkialla

 

Itse 50-luvun kilttinä koululaisena ihmettelen miten täällä kouluissa tuo hirveä huuto ja meteli ratkotaan? Taloa ympäröivät kylätiet,jotka ovat lasten lempiympäristöjä. Huuto ja kiljuminen on niin

mahdotonta,että pää melkein halkeaa kuunnellessa taukoamatonta elämän opiskelua lasten kesken.

Lapset istuvat kolmen ja neljän vanhaksi äidin sylissä ja sitten kun pääsee itse liikkeelle niin lapsi-

joukkoon mukaan vaan useimmiten tönityksi ja tallatuksi tulemaan. Huuto on sit niin hurja,että “on kuin sikaa tapettaisiin” sanotaan Suomessa maalla. Lapset ovat rajuja toisiaan kohtaan. Aikamoinen villi länsi. Kouluissa on isot luokat ja ihmetellä täytyy,että joku oppii jotain.

Aikuisetkin huutavat puhuessaan. Suomalaiseen ajatukseen tulee ihmetellä tätä tappelua mutta sitä sanotaankin täällä keskusteluksi. Ei ole eroa miesten ja naisten kesken, naiset ne vasta huutavat.

Yleensä kaikki huutavat yhteen ääneen. Isän ja ehkä opettajankin auktoriteetti on siinä,että hän huutaa kaikkein suurimpaan ääneen. Taitavat opettajat läpsiä oppilaita ihan kipeästikin.

Ja mikä mölyää vielä enemmän? Tietenkin ihana kone. Moottoripyörän kamala prutkuääni on ihan välttämätön miehen mitta ja koneetkin tietenkin mölisevät yhtäaikaa. Moottoripyörät ovat haastaneet rukouskutsujen megafonit (ämyrit niinkuin Nippe sanoi) niin,että ne kaikki päästävät vain rikki särkynyttä ääntä kaiken muun äänen ylle.

Hiljaisuus tunnelmana lienee jotenkin pelottava. Sen tarjoama yksityisyyden mahdollisuus on tuntematonta vaikka metelissä on vaikea jopa mahdotonta ajatella omia ajatuksia.