Kun kaksi ihastunutta nuorta täällä tahtovat tutustua toisiinsa
tarvitaan mielikuvitusta, että keksii jonkun tavan
edes vähän tutustua mahdolliseen elämänkumppaniinsa.
Nuori sukulaisperheen nainen kääntyi puoleeni ja
kysyi, olisiko mahdollista, että hän voisi minun luonani
muutaman kerran keskustella nuoren miehen kanssa,
joka mahdollisesti on häntä kosimassa. Nainen oli
vaikeassa tilanteessa koska hän halusi säilyttää hyvän maineensa
perheiden silmissä eivätkä he voineet tavata miehen kanssa missään. Hän halusi kuitenkin esittää miehelle joitain ajatuksiaan ja kysyä miehen mielipiteitä ja tulevaisuuden toiveita ennen kuin lupautuisi vaimoksi.
He suvuiltaan salaa vierailivat useita kertoja luonani. Kerran
sain sovitella yhden tulisen väärinkäsityksenkin. Siinä syntyi
oikein lasinsirpaleita kun naisen tunteet leimahtivat.  Tunne- ja asia-
kanavat  ovat  olennainen ero  miesten ja naisten välillä täällä
niin kuin kaikkialla  muuallakin. Naisen reagoidessa tunteella hän ei kuule
miehen asiaperusteluja.  
Tämä on näköjään yleismaailmallinen asia eikä vaikuta paljon se millä kielellä asioita ratkotaan.
Jo keskusteltiin kihlasormusten hankinnastakin. Rahat ja työt on vähissä
kun turisteja ei ole ja mies on juuri  ostanut asunnon.
Kihloissa  ollessa kuitenkin olisi  soveliasta tavata julkisesti toisiaan ja tutustua, jopa kävellä kadulla käsi kädessä. Ei kuitenkaan tullut kihlausta eikä avioliittoa tästä  suhteesta sittenkään. Nainen ratkaisi näin.
 Oikeastaan olisi voinut tulla huono ratkaisu ilman käytyjä keskusteluja.
 Minulle osoitettu luottamus ja toisaalta vihkiytyminen heidän salaisuuteensa
on  ollut mielenkiintoinen mahdollisuus päästä lähelle elämän sykettä tässä maassa.
 

julkaistu Kaarina-lehdessä 7.3.12