Suomalaista koulutusta kehutaan kautta maailman. Eläköityneenä ammatti-alan opettajana tulen täällä miettineeksi sitä. Meidän yleisivistävä lukiolinja vie yliopistoon mutta hyvä koulutus opettaa ajattelemaan käsitteellisesti käytännön töissäkin. Kovin usein opettajana kuulin kysymyksen ”mihin tätä tarvitaan?” Täältä käsin on helppo vastata, että ajattelun oppimiseen ja sen kehittymiseen. Käytännön käsityö sujuu sutjakammin jos kehittynyt ajattelutulee mukaan tekemiseen. Täällä sen puutteen saa nähdä usein. Käsityön tulos voi olla aivan suunnittelematon ja laadultaan sattumanvarainen eikä se tunnu haittaavan ketään. Olen miettinyt syytä ja perustelua asialle. Olen tullut sille kannalle, että koulutuksesta on kysymys. Koulutuksen merkitys on ajattelun kehittymisen kannalta olennainen. Kun kohdalle osuu lukutaidoton taksikuski niin hyvin on tilanne avuton määränpään löytämisessä vaikka kuinka yrittäisi itse puhua, selittää ja näyttää suuntaa. Tragedia on siinä ettei hän ole ”joutunut” koulun penkille päätään vaivaamaan. Vaikka työ tekijäänsä opettaa niin vaikea on korvata mielen keskittämistä ajattelua vaativiin harjoituksiin koulun penkillä. Mielipiteeni, että parasta kehitysyhteistyötä on koulutuksen tukeminen vahvistuu vain nähdessäni ja kokiessani sen kuinka heiveröisin eväin monen on leipänsä ansaittava. Meilähän on aikaa siitä jolloin mm. puusepäksi opittiin mestarin työpajassa ja siinä samalla omaa kokemusta hankkimalla. Kaapin ideasta suunnitelmaksi ja toteutukseksi on kovin pitkä matka ilman joustavaa ajattelua ja pelkästään totunnaisiin työn malleihin pitäytyessä. Kulttuuriero on usein koulutusero.