Olen miettinyt tätä matkaani tähän maahan.

Turistina matka aina alkaa. Turistina ollessa kohtaan palveluja, jotka on mietitty tarkkaan maksukyvyn mukaan. Hotellit ja oppaat, kulkeminen ja kaikki on tarkkaan mietitty,että sinusta saadaan kaikki irti matkasi kaikissa vaiheissa. Turistina on helppo kohdata muinaiskohteet ja ne esitellään mielellään ja täkäläisen egyptologisen tulkinnan puitteissa. Tässä ajattelussa muinaisuus on kaupallistettu ja olisi kohdattavissa muutoinuhteiden  vain tutkijana tai historian erityistuntijana. Kaupallistettu muinaisuus on egyptiläisten tärkeä elinkeino. Omatoimimatkailu lisääntyy olosuhteiden pakostakin kun matkatoimistot luovuttavat. Esoteerista Egyptiä etsivät ovat hyvin omatoimisia matkailussaan joskin palveluja alkaa löytyä jonkun verran. Lokakuussa mm. avataan Abydoksessa uusi healingkeskus The house of the Life.

Täällä sanotaan: "historia on tulevaisuutemme".

Nyt kun turistit ovat kadonneet ja maa on saanut hankalat vallakumoukselliset kasvot on toimeentulohätä todellinen.

Turistin kohtaamiseen kuuluu asenne, että "tuossa tuo on viikon mutta sitten häntä ei tarvitse enää nähdä, ensi viikolla ainakaan."

Turistina kannattaa pysytellä niin kauan kuin tarvitsee näitä palveluja, matkatoimistoja yms. Niilin risteily on sellainen matkailutuote,että voi olla ettei ymmärrä nykymaailman Egyptissä käyneensäkään. Brittikulttuuritaustainen laiva ja pysähdykset muinaiskohteissa tuottaa erikoisen illuusion kuin vierailisi "Kuolema Niilillä" -elokuvassa tai kirjassa

 

Ulkomaalaisena monet elävät omassa kosmopoliittisessa kulttuurissaan ja usein omassa yhteisössään. Luxorissa ainakin on selkeä englantilaisyhteisö,joka on asettunut alueellisesti Niilin lähelle. Tutkijat elävät kaivaussesonkien mukaan ja ovat löytäneet kotinsa läheltä työtään.Jonkin verran työn ohessa ystävystytään paikallisten työn tekijöiden kanssa ja näin nähdään paikallista arkielämää  ja juhlaakin. Tiedeyhteisöt ovat varsin kansainvälisiä osittain hyväntekeväisyysnäkökulmaisiakin.Paikallisten antama apu ja tuki ulkomaalisille on hyvin tarpeellinen selviytymiskeino.

Luxorin takuuvarma aurinko talvellakin on houkuttanut eurooppalaisia, suomalaisiakin siirtymään pimeimmäksi  vuodenajaksi lämpimämpiin maisemiin.Kasvavassa määrin tänne asettuu talvisydämeksi itsenäisyyttään uhoavia Egyptin ystäviä. Kullakin on oma tarinansa tulemisensa motiivina.Turistina usein matka maahan  alkaa, ulkomaalaisena se jatkuu ja jotkut asettuvat jopa paikalliseen elämään pysyvämmin täällä elämään. Välimuotoja on paljon.

 

Paikallisena alkaa  moni pitämään itseään löydettyään oman perheen tai muut kiinteät ihmissuhdemallit lähentämään elämää arjessa paikallisiin oloihin. Joskus liittävä tekijä on itsenäinen työ jota voi tehdä näissäkin oloissa.Kirjoitan Luxorin perspektiivistä. Kairossa on työn kautta(muun työn kuin kaivauksilla työskentelyn) maahan tulleita enemmän kuin täällä Ylä-Egyptissä. On molemminpuolin edullista tulla "adoptoiduksi" egyptiläiseen isoon perheeseen. Tällainen "mummoadoptio" on mukava homma viettää paljon aikaa pikkuisten lasten kanssa eläkeläisenä. Kieli se on se hankaluus tässä hommassa.Lapsillekin voi yrittää opettaa englantia tulevaisuuden pääomaksi ulkomaalaisten ja turistien kanssa.Turistien,jotka palannevat tänne ennenkuin nämä pikkulapset ovat aikuisia.