On meneillään jo toiset egyptiläis-eurooppalaiset filmifestarit Luxorissa www.luxorfilmfest.com. Lippuja näytöksiin jaetaan markkinointimielessä ja minulle osui tälle illalle kaksi. Tilaisuudet ovat maksuttomia kuitenkin niin että paikalle voi tulla kyllä ilman lippuakin. Kourallinen katsojia oli odotusteni mukaista vaikka lippuja ei enää iltapäivällä saanut lisää vaikka kysyin.

Ohjelmassa oli klassikko The Mummy.Ilmeisesti elokuva kertoi sen tarinan kuinka löydettiin se muumioiden koontihauta sen jälkeen kun haudat oli ryöstetty ja faaraot siirretty kaikki samaan paikkaan.Lopussa kulkueena muumiot kuljetettiin Nille veneseen kulkemaan Kairoon.Puhuttu kieli oli klassinen arabia ja käännösteksti meni ranskan kielellä. Ohjaajana oli ehkä maan kaikkien aikojen paras ja kuuluisin elokuvataiteilija Shady Abd El Salam.Kuvaus oli huolellisesti rakennettua ja puvustettua. Olen aiemmin tutustunut häneen Alexandrian kirjaston jo melkein pysyväisnäyttelyssä,jossa esitellään Shadyn luonnokset Ekhnaton -elokuvan kohtauksiksi. Elokuva TheTragedy of the Great House ei koskaan valmistunut ohjaajan yllättävän kuoleman johdosta. Shady on aleksandrialainen vuonna 1930 syntynyt taiteilija,joka kuoli 56 vuotiaana kesken luomiskauden.Hän ohjasi, käsikirjoitti, puvusti ja rakensi näyttämöitä. 1955 hän valmistui arkkitehdiksi ja työskenteli paljon Ramses Wissa Wassefin kanssa. 1960-luvulla hän opetti maan elokuvakorkeakoulussa ohjausta, puvustusta ja kohtauksien rakentamista. Muumiossa oli monia hienoja kohtauksia.sain kuulla,että the Mummy on yksi maailman 100 parhaasta elokuvasta mitä ikinä on tehty.

1900 -luvun puolivälissä Egyptissä oli minun ymmärtääkseni ainakin kolme supertaiteilijaa,jotka työskentelivät yhdessäkin. Ramses Wissa Wassef oli kuvataidepuolen nerokkuus erityisesti käsityössä, Hassan Fathy arkkitehtuurissa ja elokuvassa El Salam. 

Mieleeni jäi elokuvasta se kun se huopahattumies tuli kauniita portaita alas ja kääntyi takaisin ylös, tehty slow-action -menetelmällä . Kuvauspaikat olivat muutenkin ihan huipulta kun mentiin Ramesseumissa ja Luxorin länsirannalla monissa paikoissa sekä Niilillä.

Leffateatterina oli Niilin rannalla Soutuklubin katolle tehty ulkoilmakatsomo ja valkokangas. Kahvilamyyntiä tehtiin koko ajan ihan muina miehinä.Taukoa ei ollut niinkuin Kairon leffateattereissa aina on. Ilma suosi eikä ollut niin järkkykylmä kuin viimeaikoina on ollut.

Huomenna pääsemme tutustumaan uuteen Luxorin kulttuuripalatsiin. Sain festivaalijulisteenkin sieltä kotiin ja olen tyytyväinen. Selvittää täytyy ins Allah onko talossa flyygeliä.

Aika rankka oli tuo venäläinen ironia, pitkä ja onnellinen elämä, jossa  tapahtui vain kurjia juttuja kuvattuna puuduttavan tarkasti kehitellen niitä. Olisin ehkä nukkunut pitkäänkin jollei naapuri olisi herättänyt kesken unien.