Nuorena opiskelijana ensimmäisellä Egyptinmatkallani yli 30 vuotta sitten katselin ihmeissäni Kairon ulkopuolella Niilin kastelukanavan varrella kun perheet asuivat maahan kaivetuissa kuopissa tien vieressä. Nämä savella vuoratut ja palmunoksilla katetut paikat tarjosivat kodin perheille hallitsemattomasti kasvavassa miljoonakaupungissa, jossa köyhyys määrää elämän ehdot. Egyptiläinen arkkitehti Hassan Fathy tuli kuuluisaksi 1940-luvulla innovaatiollaan, jossa hän nosti kunniaan muinaisajan idean suunnitella ja rakentaa talo aurinkokuivatuista savitiilistä. Kaikkialla Egyptissä nykyään tunnetaan hänen kaunis ja luonnonmukainen työn jälki. Taloissa mukavinta on se, että ne ovat talvella lämpimiä, koska seinät varaavat auringosta lämpöä ja kesäkuumalla talo pysyy viileänä. Rakennusmateriaalit savi, olki, palmu ja tarvittaessa lanta ovat edullisia ja tyyliä kutsutaankin köyhien arkkitehtuuriksi. Siinä on myös paljon vaikutteita muinaisen vanhan Theban aikaisesta rakentamisesta. Muinaiset egyptiläiset asuivat kuumien kuukausien aikaan koko perhe katolla, jossa syötiin ja nukuttiin. Savitaloon rakennetaan aina portaat katolle ja ulos pihakeittiö, jossa on myös leipäuuni. On jännittävän mielenkiintoista muuttaa nyt talveksi tuollaiseen ekologiseen ”fathytaloon”,joka on siellä valmistumassa talvikodikseni . Miljöön luomisessa ja pihasuunnittelussa kuluu mukavasti alkuun aikaa ja sopeutuminen uuteen elämään juurtuu taatelipalmun katveeseen. Suomessakin ekologiset savitalot kiinnostavat yhä enemmän joskaan Fathyn tyyli ei ole tässä ilmanalassa sopiva rakentamisen tapa. Talven mittaan kerron kokemuksia tuosta uudesta muinais- elämästäni faaraoiden hautalaakson kupeessa.

Tässä ensivaikutelmiani talosta oman päätyni osalta: näkymä tieltäpäin



Tilasimme vanhat ovet taloon ja tässä ne ovat. Löydettynä vanhasta  gurnan kylästä ne siir-
rettiin meille. Toivoimme  vain puhdistusta emme uudelleen maalaamista. saa nähdä.
näin kävi.


Tämä ikkuna on olohuoneesta pihaan päin.
urnaaan 
i

Tämä ovikin on vanha ja on minun huoneeni sisäovena. Toivoin senkin vain siistiksi, ei uutta
maalia.


Seinänaapurinani on suomalaisen Sarin kahvila. Olipa yllätys meille molemmille.


Tässä vertailua odottamassa nämä ovet siihen miksi ne vielä muuttuvat.