Kirjastossa ei enää ollut vetovoimaa matkaopaskirjojen pariin niinkuin aina ennen. "Jos vielä löytyisi joku uusi vinkki". Päättelen,että katselen jo maata sisältä päin eikä ulkopuolelta katsova matkaopaskirja enää tarjoa samaa  tunnelmaa kuin ennen. Tämä on uusi askel.

Suomessa piti heti poiketa kirjastossa ja Naguib Mahfous  veti puoleensa. Vanha Kairo jäi käymättä koska olin matkan lopussa niin huonovointinen. Ehkä "Palatsikatu"-kirja tuli siksi mukaan. Sen kulmia talvella yritin tutkia. Kirjasta jäi mieleen nämä naisille ikkuna maailmaan –luukut. Tämä vuonna 1992 suomeksi julkaistu kirja alkupuolellaan kuvaa näitä luukkuja:”Äiti riensi tyttärineen parvekkeelle ja jäi seisomaan Nahhasille antavan ikkunan  ääreen kurkkien sen luukkujen raoista perheen loittonevaa miesväkeä. (s.30)” ”Nuoren miehen havaittuaan tyttö lähti parvekkeelta ja riensi olohuoneen sivuikkunan ääreen. Hän käänsi ikkunan salpaa, raotti hieman luukkua ja jäi ikkunan taakse seisomaan sydän pamppaillen pelosta ja kiihtymyksestä.”(s.32)