SIIRIN MATKA LUXORIIN

 Huolellisesti valmisteltu matka alkoi riidalla. Veri lensi käsistäni ennen kuin Siiri oli matkaboxissaan mutta sit ku siellä oli niin otti ihan rauhallisesti kaiken. Siiri varmaan luuli kaikkia naispuolisia vieraita henkilöitä vähän ennen matkaa eläinlääkäreiksi kun oli niin vihainen heitä nähdessään. Tapani sai ihan rauhassa häärätä apuna muuttopuuhissa mutta naiset eivät. Nyt perillä Siiri on jo tottunut noihin päivittäisiin apteekin sopeutuspillereihinsä ,että syö ihan suosiolla kun murennan  kappaleiksi ja annan hänen nokan alle pureskeltavaksi.

Oli jälleen minuuttipeliä,että olimme ajoissa koneessa. Kun ajoimme kentälle Marjatta luojan kiitos ratissa egyptiläinen puhelimeni soi ja sain puhelun Luxorista ja se hämmensi menoamme sen verran,että kehä kolmoselta lentokentän risteys katosi näkyvistämme ja hortoilimme sen verran, että viimetipassa homma jälleen hoitui ystävällisissä merkeissä tosin. Olin iloinen kun matkalaukkuni painoi 29,1 kg eli alle 30 kg. Pakkaus oli siis onnistunut. Siiri punnittiin ja paino oli 7 kg  mutta se oli ok. Maksu meni luvatun 6 kilon mukaan eli se oli 90 euroa. Buukkauksesta sain paperin, jolla se käytiin maksamassa turkkilaisen lentoyhtiön palvelupisteessä ja kuitti tarkastettiin lentoportilla. Turvatarkastus oli miellyttävä kokemus. Siiri herätti lämpimiä tunteita henkilökunnassa ja Siiri oli sylissäni pehmeä ja lämmin portilla, venytteli jakojaan niin, että varpaat harittivat. Olin varautunut taisteluun mutta sitä ei tullut. Siirin hiekkapullo näkyi läpivalaisussa vaikka se ei ollut nestettä. Herätti kummiskin vähän ihmettelyä. En matkalla pissittänytkään Siiriä. Ensimmäisellä lennolla Siiri nukkui (naukaisi vain pari kertaa) boxissaan vieressä istuvan tumman hoikan nuoren miehen jaloissa. Mies pelkäsi kissoja,parka. Istanbulin kentällä oli lopulta helppoa. Kannoin alkuun boxia ja vedin tietokonelaukkua perässäni keskustorille asti.  Sitten oli uusi turvatarkastus Hurghadan lennolle ja Siiri herätti lämpimiä tunteita ja ihastelua tarkastajissa. Löysin sattumoisin viimekertaisen enkelini, auttajani kun keväällä missasin koneen. Tapasin hänet ja moikkasin, kiittelin vielä. Hän buukkasi meille Siirin kanssa transitkuljetuksen Hurghadan koneelle. Se oli iso apu,koska matka oli pitkä. Meidät vietiin ihan koneen ovelle asti eikä mitään maksuja peritty.

Lennolla alkoi jo vähän nukuttamaan, meitä molempia. Aamulla klo 03 Hurghadassa tapasin autonkuljettajan,joka toi Luxoriin. Sääntöjen  mukaan olisi pitänyt ajaa klo 5-6 lähtevässä turisti-convoi-retkueessa mutta me lähdimme heti koska saatoin piiloutua auton peräosaan niin, että tarkistuspisteissä ei minua huomattu. Hurghadaan jäi koneellinen sekalaisia turisteja lomailemaan matkojen peruutuksista huolimatta. Matkan torkuin jo hyvin väsyneenä. (suositus: en suosittewle yöllä saapumaan Hurghdaan niin,että heti jatkaa matkaa. Tuli kalliiksi. Tuplahinta verrattuna päiväkyytiin. Kuljettaja oli lähtenyt edellisen päivän puolella Luxorista ja siksi tuli 2 päivän hinta, jolla olisi saanut kohtuullisen lennon Kairon kautta tullessa. En vain halunnut toista välilaskua. En olisi yksin selvinnyt matkatavaroista lentoyhtiön vaihtuessa kissoineni.) Auringon noustua kahdeksalta Luxorissa laitoin Siirille vesikipon ja papanoita sekä hiekkalaatikon ja tyttö pääsi boxista ihmettelemään maailmaamme täällä. Talon tutkiminen jatkui sen kuin hänkin jaksoi.

Piti torkkua hänenkin paljon päivällä. Nyt hän ihmettelee siivousapua (Faraq) niin kuin siellä Kaarinassakin lähtiessä. Kerran vein puutarhakävelylle tytön valjaissa mutta äsken kun kannoin viereeni korituoliin ulkona hänet niin pinkaisi sisään nopeasti.  Sain perheestä lounasta nukuttuani ja nyt Abdu auttaa kaikessa.

Olen eilen ja tänään tavannut niin paljon hyviä, auttavia ihmisiä  niin Kaarinassa, matkalla ja täällä Luxorissa, että voin vain olla hyvin hyvin kiitollinen  kaikesta tuesta, hoitamisesta ja huoltamisesta. yksi haava on vähän tulehtunut siitä alkuottelusta Siirin boxiin laitossa, mutta se paranee.

Abdu lupasi asentaa tähän koneeseeni  skypen joten sellaistakin toivoa on. Hassan on muuten Kairossa töissä jälleen kaivauksilla,joilla hän on ihan pikkupoikana aloittanut isänsä kanssa.