KAIROTUNNELMIA – kirjallisuutta 1.
 
Yacoubian –talon tarinat (287s.)
Alaa al-Aswani, WSOY Juva 2009, arabiankielestä suomentanut Sampsa Peltonen ISBN 978-951-0-35283-0
Alkuteos 2002, CAIRO
Kirja on käännetty 20 kielelle ja heti ilmestyttyään se oli arabiankielisen maailman myydyin teos.
Hammaslääkäri Alaa al-Aswani(s.1957) ei saanut kirjoilleen julkaisijaa Egyptistä ja hän päätti muuttaa
maasta pois. Odotellessa muuttolupa hän kirjoitti tämän maineikkaan teoksen, joka on saanut
kiittävän vastaanoton lehdistössäkin. Kirjaa kuvataan hilpeäksi, aistikkaaksi, rohkeaksi, kauniiksi ja
tavattoman sympaattiseksi, valloittavaksi ja ristiriitaiseksi tarinankerronnan taidonnäytteeksi.
 
Luin kirjan vuosi sitten kesällä ennen lähtöäni talveksi Egyptiin ja nyt sen pariin palaaminen Suomeen
tultuani oli aivan välttämätöntä. Ehdin niin jo kotiutua Kairossa vanhanaikaiseen ydinkeskustan
pensioon Romaan ja tajuttuani, että tämä kirja kertoo samoista kaupungin kortteleista, joissa asuin
halusin ehdottomasti palata kirjan pariin. Kärsivällisyyttäni koetteli vappuun asti suljettu kirjasto, mutta
sitten sain kirjan käteeni. Voin yhtyä yllä listattuihin adjektiiveihin kirjan laadusta vaikka en voi olla
lisäämättä sitä, että kurjalta todella tuntui lukea ja aidosti kokea kerrottavan sen yhteiskunnan
varjopuolista, jotka istuvat syvällä kulttuurissa ja ihmisten kohtelussa. Olen iloinen,että hammaslääkäri
rohkeni kirjoittaa vaikka en ollenkaan olisi halunnut niistä lukea vaikka kyllä luinkin Hatimin ja Abdun
traagisen homoliittotarinan, Hadzi Azzamin poliittisen nousun ja laskun parlamentaarikoksi, lahjakkaan Tahan, talonmiehen pojan, katkeran päätymisen lopulta   muslimien koulutusleiriin asumaan ja opiskelemaanaseiden käyttöä. Hyvin kiemuraiset naissuhteet näillä miehillä lopulta paljasti sen kuinka naista tarvittiin aina miehen suunnitelmien kannustajaksi ja toteuttajaksi. Naisten omaa elämää ei juurikaan ole.   Miehen miellyttäminen oli naisille elinehto.
Kaikkien kirjan henkilöiden elämä liittyy tavalla tai toisella Hagop Yacobianin 1934 rakennuttamaan
10-kerroksiseen taloon keskellä Kairoa. Taloon muutti yhteiskunnan eliittiä mutta vuoden 1952 vallankumous muutti kaiken juutalaisten ja ulkomaalaisten muuttaessa pois maasta. 1960-luvulla talossa
asui upseereja  ja kenraaleja. Katolla olevat kunkin asunnon säilytystilaksi rakennetut pienet kopit
alkoivat irtaantua asunnoista itsenäisiksi vuokra-asunnoiksi ja talon katolle muodostui aivan laatuisensa
oma yhteisö.
Kirjaa lukiessa tulee olla huolellinen nimien suhteen että pysyy kussakin tarinassa mukana, koska niitä
kirjoittaja kuljettaa eteenpäin vuoron perään. Vielä tekisi mieli lukea kirja kerran tarina kerrallaan etsien
aina kohdat mistä se kulloinkin jatkuu. Elokuvakin olisi kiva nähdä. Miten siinä on onnistuttu tarinat
pitämään koossa. Suosittelen lämpimästi  lukemaan kirjan kulttuurien tuntemuksen merkeissä ja
Arabikeväänkin jonkin kerroksen avaajana.